Tiedän, tiedän, tämä blogin kirjoitus on unohtunut ihan täysin tässä hyvin kiireisen loppu- ja alkuvuoden aikana. Monta kertaa on pitänyt aloittaa, mutta aina on tullut jotain muuta tekemistä tai sitten koko homma on yksinkertaisesti vain unohtunut... Nyt kuitenkin aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa näitä postauksia tänne. Ajattelin aloittaa ihan alusta...
Viime elokuussa, kun aloitin nämä ompelijan opintoni, niin ensimmäisenä työnä oli neulatyynyt tekeminen. Tehtävänä oli suunnitella oman näköinen, kekseliäs ja muista erottuva neulatyyny. Olin edellisessä elämässäni leipuri-kondiittori ja edelleenkin rakastan leivonnaisia todella paljon, joten päätin yhdistää nämä kaksi ammattia. Tuloksena oli kuppikakun mallinen neulatyyny. Olen erittäin tyytyväinen kyllä lopputulokseen, mutta kokonsa puolesta tätä tyynyä on melko hankala pitää kiinni käsivarressa. Myös sormineulatyyny tuntui olevan tiellä, joten päädyin myöhemmin tekemään itselleni rintakoruneulatyynyn, joka sopii minulle parhaiten käytettävyytensä puolesta, koska minulla on tapana törmäillä sinne tänne ja jäädä kiinni joka paikkaan. Kuitenkin olen tyytyväinen kuppikakkuneulatyynyyni, vaikka se ei käytettävyydeltään olekaan ideaali. Kaikki sen nähneet ovat siihen ihastuneet ja ystäväni ehdotti, että alkaisin myymään näitä neula tyynyjä ja liittäisin mukaan kakun värimaailmaan sopivan itse kehittelemäni kuppikakkuohjeen. Ei huonompi idea ollenkaan...
Toisena työnä oli kangaskassi. Tämän kassin suunnitteluun sai vähemmän vapaat kädet. Kassin peruskaavan saimme valmiina ja kankaat sai valita koululta tai tuoda oman kankaan. Pitkän mylläämisen jälkeen löysin koululta vihreäsävyisen ruutukankaan, johon ihastuin. Tein kassiini vähän pitemmät olkahihnat ja lisäksi ompelin siihin napeille kiinnityslenkit. Koristelin vielä kassin mustalla pitsillä, joka oli jäänyt yli kesämekon helmasta. Kassi on minulla säännöllisessä käytössä sillä sinne mahtuu loistavasti harrastuskamat. Voisi luulla, että kassi on vartavasten mitoitettu korstin ja viuhkojen mukaan.
Kolmantena työnä oli pussukka, jonka tekemisessä harjoiteltiin myös vetoketjun kiinnittämistä. Kun yhden pussukan oli saanut valmiiksi, niin niitähän tuli eri kokoisia ihan liukuhihnalla. Tein yhden pussukan samasta ruutukankaasta kuin kassinkin ja siihen riitti vielä täsmäpätkä samaa mustaa pitsiä. Muut pussukat valmistin koululta löytyneistä Marimekon puuvillakankaista. En itse lukeudu mitenkään Marimekko -faneihin ja en ymmärrä esimerkiksi Unikko -villitystä. Tosin kaikilla meillä on oma makumme ja maku se on huonokin maku, kuten joku on joskus sanonut. Eniten pussukoita tein vihreäsävyisestä Räsymatto -kankaasta, joka omia sanoja lainatakseni "ei nyt ole mikään hirveän karsea"... Tein loppujen lopuksi pussukoita yhteensä kymmenkunta, koska tein niitä myös veljentytölleni synttärilahjaksi kolme kappaletta. Nämä kuvassa olevat pussukat ovat eniten käytössä, koska toisessa pidän saksia, mittanauhaa, neuloja, silmukkamerkkejä, puikkoja ja muuta pientä tarpeellista sälää kudinpussissani. Toisessa taas kulkee mukana huulirasva, laturit, muistitikkuja, suklaapatukoita, käsirasvaa ja muuta vastaavaa. Ai niin ja tässä pussukassa on myös vakiovarusteena pienempi pussukka, joka syntyi puhtaasta testaamisen halusta, että miten pienen pussukan saan tehtyä. Koko on juuri passeli tampoonien säilytykseen. Näin ei mennyt kangasta haaskuun.
No eipä tässä sitten tällä kertaa muuta, kun kassin pussit ja pussin kassit tuli esiteltyä. Seuraavalla kerralla jotain ihan muuta.
Kommentit
Lähetä kommentti